Michelangelo Pori

Auringon kuoleman syntyäkseen Uusi maailma tarvitsee Vain pisaran vettä kylmyyteen Käsillä juoksemaan ihmisten

Hiljainen järvi kauas kantaa Säveltä maiseman pysähtyneen Lehtikään ei katseen alla liiku Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä Se huutaa vapautta Ei sitä täältä löydy Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää Kun aika kulkee vain loppuaan kohti

Varjojen virta Kuolemaa kuljettaa Maa on harmaa Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan Tässä lumi peittää merkit askelten Vain värit vaihtuvat katseen alla Kylmyys yksin yksinisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä Se huutaa vapautta Vieraassa kaupungissa Etsien kauneutta

On kaikki pian vailla tarkoitusta Taivas luonut jo katseensa pois Askel tuskaan, askel vapauteen Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä Seuraavat toisiaan Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan Silti hetkeksi nyt jään Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain Kuiskaa ja tielle osoittaa Ei enää meri sateena piiskaa Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa Aina jossain muualla Juuret maasta riistetyt Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin Valon nähdä ja kääntyä takaisin Siksi hetkeksi nyt jään Kun tunnen tulvan nousevan

Varjojen virta Kuolemaa kuljettaa Maa on harmaa Sydän poissa taas

On kaikki pian vailla tarkoitusta Taivas luonut jo katseensa pois Askel tuskaan, askel vapauteen Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Verellä kirjoitettu kirja elämän Käsissä sodan maailman luojan Yli kuluvan talven voiko kuoleva jaksaa Haavoittuneenakin susia kutsuen

Eikä miekka paranna metsien haavoja Näin kirjoitettua ei verettä päätetä Kuuntele, kuinka huudot kaikuvat Vastarannalla aamuun ei odoteta

Maasta savea, taivaalta tuhkaa Tulesta uhrit poltetun maan Merestä aallot, taivaalta pisarat Tulen henget rauhoittamaan

Ei kukaan meihin ole katsonut aikoihin On ruoska repinyt pilvet halki Rotat juoksevat kannella maailman Kauna saaliiden silmist leiskuu

Kun idän varjo lännestä lankeaa Ja saastunut mieli kunniaa hakee Jäästä syntynyt on ajettu tuleen Tulen tekijät mustaan hukkuneet

Ei kukaan sano että näkisi tulevan Ei kukaan sano jos pelkää

Kallioihin pirstokaa kirveet Päätänne riiputtakaa, heikot polvistukaa Syvään lihaan nahkanne luokaa Ryveten häpeässä lapsenne uhratkaa

Ihmisen tahto kuin rauta taivuttamaton Riiputtaa päätään kurja luotu virheetön Se pelkää, mutta kuolee taistellen Puolesta jumalten joita itse tunne ei

Odottaa voittajan täytyy Voidakseen sanansa tuuleen heittää Vuoret liikkuvat harvoin Ei niitä siirrä yksin vahvinkaan

Vain hetken teidän liekkinne roihuaa Katso, se hiljaa hiipuu, maan tuhkin koristaa Syvyys kylmä viimeisen hehkun tukahduttaa Kutsutko kuoleman sen vielä kerran herättämään

Sitä vielä itket kun synkän vieraan taloosi laskit Siipensä levittämään kauniin elämäsi ylle Sen yhdellä henkäyksellä poistamaan

Aseisiin, sen te kuulette aina Teidän verellänne tämä maa peitetään Se on polku, jota pitkin teitä seurataan Niin kauas kuin pimeys jaksaa kantaa Paikkanne lunastakaa, ette koskaan ole vapaita Arkuissanne lapsenne kannetaan

Sataa ihmisen viha jumalten niskaan Vahvemman oikeus vahvemman tappaa Puolusta kotiasi, tuholle uhraa rakkaasi Polta maa takanasi ennen kuin poltat itsesi

Sataa ihmisen viha jumalten niskaan Punaiset pilvet sumentavat taivaan Näin kaikki päättyy, kuumuus maan tyhjiin imee Näin kaikki päättyy, näen sen nyt Punainen taivas rotat saartaa

Verellä kirjoitettu kirja elämän Käsistä sodan maailman luojan Kansi hiiltyneenä laskettu maahan Sanat sanomattomiksi tehty

Näin kaikki päättyy, näen sen nyt Tämä sivu on viimeinen Näin kaikki päättyy, tyhjään ja unohdukseen Eikä kukaan tänne palaa